Pekka Siitoin tanssittamassa Naantalin Hovissa – Kirje menneisyydestä

Sain haltuuni kirjeen menneisyydestä kaveriltani ja suurelta Pekka Siitoin -harrastajalta Hannu Pääjärveltä. Kirjeessä kerrotaan tarina erään Hannun ystävän äidistä ja hänen kohtaamisestaan Pekka Siitoimen kanssa. Kirjeen kyytipojaksi tuli aito Siitoimen käyntikortti todisteeksi siitä, että kirjeessä kuvaillut tapahtumat ovat totta.

Jaan tämän kirjeen Teille, arvoisat lukijat, sen kansallis-mytologisen merkityksen vuoksi.

”Siteeksi ja saatteeksi
Hannulle

Ikimuistoinen tapaus 90-luvun alkumetreillä Naantalin hovissa. Me Turun tytöt A & K päätimme eräänä syksyisenä perjantai-iltana poiketa Naantalin Hoviin viettämään tanssi-iltaa. Torin laitaan ja bussilla Naantaliin. Bussiasemalla korkkarit kohti Hovia.

Hovissa oli aika hiljaista. Oli alkuilta. Saimme itse valita pöydän. Teimme tilauksen juomista. Sitten katsoimme millaista porukkaa oli paikalla. Molempien huomio kiinnittyi nurkkapöydässä istuvaan mieheen, joka oli hyvin tunnettu Naantalissa ja myös koko Suomessa. Hän istui ypöyksin ja nautti jotain jalompaa juomaa.

Orkesteri saapui ja alkoi soitella tanssimusiikkia. Tämä nurkkapöydän sankari nousi ylös ja saapasteli suoraan pöytäämme kohti. Miehen vaatetus oli huomiota herättävä. Se poikkesi tavallisen miespuolisen ravintola-asiakkaan pukeutumistyylistä. Hänellä oli tummanharmaa kauluspaita, musta somio, komentajan vyö + komentohihna. Mustat pussihousut ja jalassa mustat varrelliset nahkasaappaat.

Vaatetus oli aika sotilaallinen ja niin kantapäät kopahtelivat yhteen A:n vieressä. Niin lähti A herran kanssa tanssimaan. Tahtien jälkeen A palautui takaisin. Kuului kantojen kopsahdus ja tanssittajan käsi nousi suoraan eteen. A oli aika hämmentyneen oloinen pöytäänpalautusseremoniasta. A ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun minun takaa kuului ”kantapääkopsahdus”. Kutsu tanssilattialle kävi.

Muutaman minuutin siinä tanssittuamme havaitsin, että tämä parkettien partaveitsi tuoksui miehekkään oloisesti ei nyt aivan Monte Criston kreiville. Olisiko kiireessä jäänyt ilta- ja aamupesut väliin.

Tanssittajani aloitti keskustelun: ”Olen valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin.” Vastaavasti esittelin itseni ”K, Turusta”. Samaan hengenvetoon kerroin, että A ja minä hänet tunnistimme. Uutiset ja lehdistö olivat pitäneet siitä huolen.

Tahtien jälkeen Pekka Siitoin palautti minut pöytään. Kops ja käsi nousi.

Päätimme A:n kanssa käväistä naistenhuoneessa. Tunnelma oli hämillisen koominen. No huh, huh! Vilkaisu peiliin ja takaisin.

Hakivat muutkin miehet meitä tanssimaan, ei siinä mitään. Illan kuluessa Pekka Siitoin haki A:ta ja minua vuorotellen tanssimaan. A:n kanssa Pekka Siitoin oli puhunut seksistä ja mitenkä hän pitelisi A:n muhkeita rintoja jne. Mainitsi myös, että A on hänen mielensä nainen. Kertoi olevansa myös hyvin yksinäinen ja kaipaili seuraa.

Minun kanssani jutut olivat aivan toisenlaiset. Pekka Siitoin puhui aika avoimesti menneisyydestään, valokuvaamosta, Kursiivista, tuomiosta, poikansa Petrin kuolemasta, kirjoistaan, asunnostaan, antiikista, antiikkiliikkeestä, vakaumuksestaan jne.

Jossain kohtaa iltaa Pekka Siitoin tuli vielä pöytämme luo ja antoi meille käyntikortit sanoen ”Jos neideillä olisi joskus aikaa, niin soitelkaa ja tulkaa käymään.”

Valtakunnanjohtaja saapasteli pois Naantalin yöhön kenties kotiin. Minä ja A matkustimme viimeisellä bussilla Turkuun. Bussimatkan puheenaihe oli Pekka Siitoin.

Kumpikaan meistä ei ottanut yhteyttä Pekka Siitoimeen.

Pekka Siitoin
20.5. 1944
8.12. 2003

Pekka Siitoin jäi Suomen historiaan. Legenda Naantalin Hovi paloi 2013.

T: K.”

Naantalin Hovin paloa ei koskaan selvitetty.