Äärivasemmisto vastaan black metal

Kun olin nuori, metallia häiritsivät uskonnolliset konservatiivit. Kouluissa esitettiin ohjelmia, joissa metallin kuuntelemisen väitettiin johtavan saatananpalvontaan ja huumeisiin. Erilaiset herättäjät kulkivat kouluissa kertomassa, että Jeesus voi pelastaa Saatanan vaikutukselta, ja kristityt pyrkivät parhaansa mukaan protestoimaan hevikeikkoja.

Nykyään heviä häiritsevät aivan toisenlaiset uskonnolliset konservatiivit: nimittäin vasemmistolaisen ideologian ääripäät, kuten anarkistit ja antifa. Vaikka heidän motiivinsa ovat pinnalta katsottuna erilaisia kuin vanhoillisten kristittyjen, pohjimmiltaan ne perustuvat samoihin ajatuksiin: pelkoon, moraaliseen puritanismiin ja autoritäärisyyteen.

Viime vuosina useita metallikeikkoja on peruttu tai yritetty saada peruutetuiksi äärivasemmiston toimesta. Peruskaava on, että äärivasemmisto keksii jonkin bändin tai tapahtuman olevan natsistinen (yleensä hyvin hatarin perustein), minkä jälkeen he järjestävät maalittamis-, painostus- ja uhkailukampanjan bändiä, keikkapaikkoja tai keikkajärjestäjiä kohtaan.

Viimeisin tällainen tapaus on Turku Saatanalle VII -ekstrememetallitapahtuma. Antifasistit olivat saaneet päähänsä, että tapahtuma on natsistinen, minkä vuoksi he järjestivät kampanjan tapahtuman keikkapaikkaa, Turun Kårenia kohtaan. Lopulta Kåren alistui kampanjan alle ja Turku Saatanalle -tapahtuman järjestäminen keikkapaikassa kiellettiin. Turku Saatanalle löysi nopeasti uuden esiintymispaikan Turun Logomosta, mutta kaikki vastaavat tapaukset eivät pääty yhtä positiivisesti.

Äärivasemmiston keikkaterrori on jatkunut jo vuosia

Äärivasemmistolaisten painostuskampanjoita metallikeikkoja ja -tapahtumia kohtaan tapahtuu joka vuosi useita. Onneksi hyvin harva näistä kampanjoista realisoituu koskaan siten, että painostettu bändi tai tapahtuma perutaan. Valitettavasti kuitenkin liian usein totalitaristiset ääriliikkeet saavat voittoja, joita niiden ei tulisi vapaassa yhteiskunnassa saada yhtä ainoata.

Vuoden 2015 heinäkuussa helsinkiläisessä heviravintola PRKL:ssä oli määrä esiintyä joukko bändejä: Death Key, Vapaudenristi ja Goatmoon. Ravintola kuitenkin joutui mustamaalaus- ja painostuskampanjan kohteeksi, jonka päätteeksi se joutui peruuttamaan tapahtuman.

Antifasistien mukaan kyseessä oli natsistinen keikka, jonka tarkoituksena oli levittää äärioikeistolaista propagndaa. Lopulta tämä antifasistien ”täysmittaiseksi natsikeikaksi” mainostettu tapahtuma järjestettiin turkkilaisten maahanmuuttajien pitämässä Alem-pizzeriassa.

Maaliskuussa 2018 antifasistit yrittivät vaatia black metal -legenda Taaken esiintymisen kieltämistä, tosin tuloksetta. Äärivasemmisto oli aikaisemmin onnistunut perumaan Taaken keikan New Yorkissa antifasistisen painostuskampanjan avulla. Antifasistit olivat muun muassa uhkailleet hakkaavansa Taaken keikalle osallistuneet fanit.

”Tämä on täydellinen osoitus siitä, miten valheita ja vääriä totuuksia ja syytöksiä levittämällä sekä väkivallalla uhkailemalla pieni ryhmä vasemmistokiihottajia pystyy pakottamaan agendaansa valtavirran kurkusta alas ja riistämään musiikinkuuntelijoilta vapauden osallistua haluamilleen keikoille ja elää elämäänsä ilman kostoiskun pelkoa,” Taake kommentoi.

Joulukuussa 2018 oululainen Turpajuhulat-musiikkitapahtuma ilmoitti Curse Upon a Prayerin keikan perumisesta. Virallista syytä perumiselle ei annettu, mutta ilmeisesti Tilaa kulttuuria ry oli saanut viestejä, joissa Curse Upon a Prayerin kerrottiin olevan natsifasisti johtuen bändin islam-vastaisista lyriikoista.

Tammikuussa 2019 uusvasemmistolaiset onnistuivat painostamaan Ääniwalli-klubia perumaan metallitapahtuma Perkelefestin. Antifasistien mukaan tapahtumaan soittamaan kiinnitetyt Wintermoon, Antimateria ja Aegrus olivat natsifasisteja, koska bändit olivat esimerkiksi soittaneet samoilla keikoilla ja festareilla kuin natsibändit.

Äärivasemmisto käy hybridisissisotaa metallia vastaan

Hybridisodankäynnillä tarkoitetaan modernin konfliktin muotoja, joissa perinteiseen fyysiseen vahingoittamiseen yhdistetään muita vaikutuskeinoja, kuten psykologista sodankäyntiä ja taloudellista manipulaatiota. Äärivasemmiston toiminta muistuttaa tällaista hybridisotaa, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Antifasistit käyttävät hyväkseen niin fyysistä väkivaltaa kuin myös informaatiovaikuttamista, propagandaa ja painostamista.

Vasemmiston yleinen toimintapa menee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Ensin joku antifasta etsii ja löytää sopivan kohteen. Tämän jälkeen hän jakaa kohteen muille esimerkiksi äärivasemmistolaisten keskustelupalstojen kautta. Tämän jälkeen anarkistit, antifasistit ja muut äärivasemmistolaiset yhdessä päivittelevät, miten natsistista, antifeminististä ja fasistista. Kun kohde on löydetty ja demonisoitu, äärivasemmistolaiset alkavat tehdä, mitä ikinä heidän pieniin päihinsä pälkähtääkään taistellakseen tätä koettua fasismia vastaan.

Suurin osa antifasistien toiminnasta on sähköpostien ja muiden viestien lähettelyä. Antifasistit saattavat väittää ryhtyvänsä boikottiin tai mustamaalaavansa yritystä. Joskus he uhkailevat jopa suoralla väkivallalla. Toiminta kuitenkin rajoituu yleensä pelkkään päänaukomiseen Internetissä, eivätkä antifasistit tyypillisesti edes kuuntele äärimetallia, minkä vuoksi heidän boikottiuhkauksensa ovat merkityksettömiä.

Antifasistit valitsevat kohteensa hyvin epämääräisten syytösten perusteella. Joku bändi on saattanut esimerkiksi soittaa jonkin äärioikeistolaisen bändin kanssa tai sitten jonkin bändin jokin jäsen on joskus ollut jollain demolla, jossa joku soittaja on joskus jossain haastattelussa ilmaissut äärioikeistolaisia kantoja. Antifasistien puritaanisessa etiikassa mikään yhteys fasismiin, rasismiin tai sadismiin – oli se todellinen tai kuviteltu – oikeuttaa kohdetta vastaan hyökkäämisen.

Äärivasemmiston näkökulmasta metallikeikat, joissa soittaa heidän mielestään sopimaton bändi, ovat rekrytointitapahtumia äärioikeistolle. Vaikka bändit olisivat miten apoliittisia, äärivasemmisto keksii kyllä, miten pelkkä bändien esiintyminen on äärioikeistolaisuutta. Äärivasemmiston retoriikassa tätä kutsutaan ”metapoliittiseksi fasismiksi”. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan kyse on ”erilaisesta vaikuttamisesta.”

Kukaan normaali metallia kuunteleva ihminen ei koskaan ajattelisi, että ”hei, käynpä kuuntelemassa tuota hevikeikkaa ja värväydyn sitten nousuhumalassa äärioikeistoon.” Tämä on kuitenkin juuri äärivasemmiston näkemys vastustamistaan metallikeikoista.

Joskus – onneksi hyvin harvoin – äärivasemmiston toiminta menee sanoista tekoihin. Ulkomailla yksi tunnetuimmista antifan hyökkäyksistä tapahtui Montrealissa 2016 Messe des Morts -metallitapahtuman yhteydessä. Graveland-bändin oli määrä soittaa tapahtumassa, mutta antifa oli toista mieltä ja järjesti häiriköintikampanjan tapahtumaa vastaan. Mielenosoituksessaan antifa muun muassa heitteli savupommeja, lähetteli pommiuhkauksia ja hyökkäsi ihmisten kimppuun.

Suomessa toistaiseksi pahin – tai ainakin pahin valtavirtamedian huomion herättänyt – antifan hyökkäys musiikkitapahtumaa kohtaan sattui vuoden 2017 itsenäisyyspäivänä. Vantaalaisessa Bar Rock Bearissa oli määrä järjestää keikkailta, jossa soittivat bändit Vapaudenristi, Sankar’hauta ja Pyhä kuolema. Ennen keikkaa Bar Rock Bearin omistaja Veikko Bakkerin 3 autoa sytytettiin tuleen. Bakker perheineen oli aikaisemmin saanut myös uhkailuviestejä.

”Päätimme aloittaa itsenäisyyspäivän juhlinnat jo maanantain pikkutunneilla ja käydä sytytyspalojen kanssa baarin omistajan kohtipihalla. Emme viipyneet pitkään, mutta lähtiessämme pihalla olleet autot liekehtivät jo iloisesti,” anarkistit kertoivat Takku.net-palstalla.

Turku Saatanalle kiteytti äärivasemmiston tyypillisen toiminnan

Melkein kaikki äärivasemmiston operaatioista jäävät vaille suurempaa mediahuomiota. Äärimetalli on yleisesti varsin marginaalinen genre ja äärivasemmisto kohdistaa hyökkäyksensä yleensä pienimuotoisia tapahtumia ja keikkailtoja vastaan. Välillä tähän tulee poikkeuksia, joista kenties parhaana esimerkkinä Turku Saatanalle -tapahtumaan kohdistuneet hyökkäykset, joista uutisoitiin laajasti myös valtavirtamediassa.

Turku Saatanalle on vuosittain Metallihelvetti-keikkajärjestäjän järjestämä äärimetalliin keskittyvä tapahtuma, joka kokoaa yhteen ison liudan marginaalimetelin artisteja ja heistä diggailevia faneja. Vuonna 2017 Turku Saatanalle joutui äärivasemmiston kohteeksi antifasistien keksittyä, että tapahtumassa soittavat Naer Mataron ja Sielunvihollinen olivat natsistisia.

Kreikkalaisen Naer Mataronin yhteydessä natsisyytökset johtuivat siitä, että yksi bändin perustajajäsenistä, Giorgos Germenis, oli istunut yhden kauden Kreikan parlamentissa äärioikeistolaisen Golden Dawn -puolueen edustajana. Bändi kuitenkin perustettiin jo noin 20 vuotta ennen Germenisin parlamenttikautta, eikä Germenis edes ollut tulossa soittamaan koko Turku Saatanalle -tapahtumaan. Bändi on myös ilmoittanut, että sen musiikki ei ole lainkaan poliittista.

Sielunvihollista taas pidettiin rasistisena, koska sen sanoituksissa kritisoidaan rankalla kädellä kristinuskon lisäksi myös islamia. Mitään rodullisia teemoja bändin musiikissa ei ole.

Äärivasemmistolaiset masinoivat Internetissä spam-and-destroy-kampanjan, jossa he lähettelivät anonyymisti painostavia viestejä muun muassa tapahtumaan lippuja myyvälle Tiketille ja Levykauppa Äxälle sekä tapahtumapaikkana olleelle Gongille. Viesteissä uhkailtiin muun muassa boikoteilla, maineen tahrimisella ja muilla vastaavilla asioilla, mikäli Naer Mataronin ja Sielunvihollisen esiintymistä ei peruuteta. Antifa-aktivistit soittelivat jopa suoraan Gongin työntekijöille, joilla ei ollut mitään tekemistä itse tapahtuman kanssa.

Turku Saatanalle -painostus ulottui jopa parlamentaariselle tasolle. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson lähetti ravintola Gongin edustaja Mirva Merimaalle sähköpostiviestin, jossa hän muun muassa uhkaili, että mikäli keikkaa ei peruta, on todennäköistä, että Gongia kohtaan käynnistetään laaja ja näkyvä boikottikampanja. Lopulta Gongi ilmoitti, etteivät Naer Mataron tai Sielunvihollinen esiinny tapahtumassa. Facebookissa Andersson kehui painostuskampanjaa kirjoittamalla ”Hienoa toimintaa”.

Naer Mataronin ja Sielunvihollisen keikka Turussa jouduttiin perumaan, mutta Metallihelvetti päätti järjestää Vantaan Bar Rock Bearissa tapahtuman Revanssi Saatanalle, jossa kielletyt bändit esiintyivät. Antifa ei jättänyt myöskään tätä tapahtumaa rauhaan, vaan ennen keikkaa joukko äärivasemmiston sankareita kävi tukkimassa Bar Rock Bearin vessoja jonkinlaisella laastilla. Keikka itse sujui erinomaisesti, vaikka antifa onnistuikin aiheuttamaan jopa 30 000 euron vahingon.

Äärivasemmisto vastustaa klassista käsitystä sananvapaudesta

Metalli on aina ollut kuviakumartamatonta, kapinallista ja anteeksipyytelemätöntä. Metalliskenessä ei yleisesti ottaen nähdä ongelmana minkäänlaista kapinallista symboliikkaa, oli sitten kyseessä hakaristi tai risti ylösalaisin. Samassa hevitapahtumassa saattaa olla soittamassa sellaisia bändejä kuin radioystävällinen pop’n’roll-bändi Amaranthe että avoimesti natsisymboliikkaa imagossaan hyödyntävä Satanic Warmaster. Tämä yleinen suvaitsevaisuuden linja näkyy metallikulttuurissa esimerkiksi siten, että hevifestareissa on keskimäärin paljon vähemmän järjestysongelmia tai rikollisuutta kuin muilla festareilla.

Metalliskenessä ei jakseta paheksua sitä, mikä järkyttää ja mikä ei. Koko metallikulttuuri on lähtökohtaisesti ristiriidassa valtavirtakulttuurin kanssa, eikä se pyri millään tasolla miellyttämään tai olemaan jotenkin yleisesti hyväksyttävää. Metalli on aktiivisesti erottanut itsensä mainstreamista eikä ole koskaan hakenut valtavirran hyväksyntää. Ennemminkin metalli on hakenut valtavirran paheksuntaa. Metalli – etenkin sen äärimuodot – on aina asettunut eräällä tavalla ”elitistiseksi” ja vaikeasti ymmärrettäväksi.

Sen sijaan vasemmistolainen musiikkialakulttuuri pyörii nykyräpin ja erilaisten punkin muotojen ympärillä. Niiden sanoma on pohjimmiltaan sosiaalisesti hyväksyttyä. ”Syrjintä on pahaa, chillailu on hyvää, köyhillä on kurjaa.” Äärivasemmiston musiikkikulttuurissa ei juurikaan ole mitään aidosti hyökkäävää tai valtavirtakulttuuria loukkaavaa, vaan se on enemmänkin valtavirtakulttuurin turhautumisen kanavointia.

Klassisen liberalismin suhtautuminen sananvapauteen voidaan tiivistää virkkeeseen ”en ole samaa mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että saat sanoa mitä haluat.” Äärivasemmisto sen sijaan kannattaa käännettyä sananvapautta.  Äärivasemmiston näkökulmasta on oikeutettua estää joidenkin sanan- ja ilmaisunvapaus, mikäli sen nähdään edistävän äärivasemmiston vastaisia näkökulmia. Jos jokin mielipide tai näkemys, oli se taiteellinen tai poliittinen, ei äärivasemmistoa miellytä, he katsovat oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen estää tämän mielipiteen esittämisen. Äärivasemmistolaiset ovat valmiita taistelemaan sen puolesta, että kaikki eivät saisi sanoa, mitä mieltä ovat.

Metalli painottaa vapaan itseilmaisun tärkeyttä

On olemassa black metal -bändejä, jotka laulavat suoraan ja häpeilemättä kansallissosialismista, natseista ja holocaustista. Näitä bändien musiikkia sanotaan usein NSBM:ksi, eli national socialist black metaliksi. Jotkin NSBM-bändeistä, tai osa niiden jäsenistä, saattavat olla myös poliittisesti vakaumuksellisia kansallissosialisteja, ainakin sanan jossain merkityksessä.

Toisaalta joillekin black metal -bändeille natsisymboliikkaa käytetään tuomaan esille black metallin perinteisiä teemoja. Nykyään juuri kukaan ei järkyty, jos joku haluaa syöttää kristityt leijonille ja polttaa kirkot, mutta natsisymboliikka on edelleen eräänlainen tabu, jonka avulla voidaan aidostikin luoda järkytystä valtavirrassa. Ei siis ole ihme, että metalli on syleillyt siihen liittyvää tematiikkaa.

Yksi mustan metallin ydinteemoista on aina ollut antiuskonnollisuus. Metallin alkuaikoina suurin osa antiuskonnollisuudesta kohdistui luonnollisesti kristinuskoon. Nykyään islamin merkityksen ja kannatuksen kasvaessa metallin ydinalueilla, kuten Euroopassa, tämä antiuskonnollisuus luonnollisesti laajentuu koskemaan myös islamia. Äärivasemmistolaisille on tyypillistä yhdistää uskontoon kohdistuva kritiikki etniseen ryhmään kohdistuvaan kritiikkiin, minkä vuoksi ei ole omituista, että islam-kriittiset metallibändit saavat vasemmistolaisilta helposti ”rasisti”-leiman.

Pohjimmiltaan syillä, motiiveilla tai erityisemmin käytetyn estetiikan loukkaavuudella ei ole metallissa väliä. Metalli on aina ollut äärimmäisen monipuolista eivätkä mitkään loukkaavat, tabumaiset tai muutoin sosiaalisesti kyseenalaiset aiheet ole olleet kiellettyjä. Metallikulttuuri on äärimmäisen heterogeenistä ja metallifanit vielä kulttuuriaankin monimuotoisempia.

Vai että laulaa tämä bändi natsismista? Onpa kamalaa. Tämä toinen bändi laulaa siitä, että raiskataan omaa äitiä perseeseen. Nightwish lauloi vuosien ajan siitä, miten ihana pelastaja Jeesus on, mutta tästä huolimatta monet Samperia palvaavat metalli-ihmiset ottivat sen omakseen. Siis samat metalli-ihmiset, jotka saattoivat kuunnella myös kansallismytologista Burzumia ja satanismia ylistävää Emperoria.

Metallin näkökulma sananvapauteen ja itseilmaisuun voidaan yleisesti tiivistää ajatukseen ”tee mitä tahdot”. Sen sijaan äärivasemmistolla on täysin päinvastainen kanta, minkä vuoksi rakentava vuoropuhelu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Äärivasemmisto katsoo, että väkivallasta laulaminen on suurempi paha kuin aktuaalinen ja todellinen väkivalta. Äärivasemmiston näkökulmasta kaikki pyörii politiikan, antifasismin, fasismin ja muiden vastaavien ilmiöiden ympärillä. Metallissa se ei pyöri.

Metalliveljeys on vahvempaa kuin äärivasemmisto

Äärivasemmiston painostus metallikeikkoja kohtaan tulee jatkumaan niin pitkään kuin se on tuloksellista. Joka kerta, kun äärivasemmisto onnistuu saamaan tapahtuman peruttua, heidän määrätietoisuutensa vahvistuu ja vastaavat, entistä tiukemmat kampanjat ovat vain ajan kysymys.

Keikkajärjestäjien, tapahtumapaikkojen ja vastaavien kannattaa ymmärtää, että antifasistit – etenkin mihinkään toimintaan aktiivisesti ryhtyvät – ovat erittäin pieni, ehkä muutamien kymmenien kokoinen ryhmä ihmisiä. He ensisijaisesti lähettelevät netissä viestejä ja koittavat saada jonkinlaisen some-kohun aikaiseksi. Pahimmillaankin he tekevät yleensä lähinnä ilkivaltaa.

Metalli on yksi Suomen suurimmista alakulttuureista ja musikaalisista vientituotteista. Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia hevareita ja hevifaneja. Metallistit ovat keskimääräistä lukeneempia, rauhallisempia ja kaljaanmenevämpiä tyyppejä, joilla on paljon potentiaalia sekä luoda että tuhota ilmiöitä. Nettivasemmistolaisten painostus ei ole mitään verrattuna metallin rinnalla. Baarit, keikkajärjestäjät, festarit ja muut saavat enemmän rahaa metallisteilta kuin mitä he voisivat koskaan saada anarkomarkoilta.

Me tavalliset metallifanit voimme taistella tätä vastaan lähettämällä omalta puoleltamme palautetta niille keikkapaikoille ja muille toimijoille, jotka alistuvat äärivasemmiston vaatimuksiin. Toisin kuin äärivasemmisto, meidän ei pidä alentua uhkailuihin tai törkyyn, vaan selvästi ja rehellisesti kertoa mielipiteemme tästä touhusta.

Lisäksi voimme tukea niitä bändejä ja tapahtumia, jotka ovat joutuneet kansalaistotalitarismin uhreiksi. Voimme ostaa niiden levyjä, paitoja tai jotain muita tukituotteita. Voimme myös pitää asiaa esillä ja tällaisten tilanteiden kohdalla jakaa asiaa ja kertoa ääneen, miksi touhu on takapuolesta.

Ennen kaikkea pitää muistaa metalliveljeys – metal brotherhood – ja toimia sen mukaan. Mitä enemmän puritaaniselle pelleilylle annetaan pikkusormea, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa elämäämme ja siihen, miten ylipäätään saamme olla.

”Lopulta paholainen aina voittaa. Ne, jotka yrittävät estää meitä tekemästä sitä, mitä tahdomme, vain vahvistavat meitä,” kommentoi natsismista syytetyn Watain-bändin nokkamies Erik Danielsson.