Sveitsi on kenties maailman ainoa todellinen demokratia. Sveitsiläiset saavat äänestää niistä asioista, joista he tahtovat, eivätkä poliitikot voi tulla kansalaismielipiteen tielle. Suora demokratia myös toimii erinomaisesti ja Sveitsissä onkin rikas, taloudellisesti vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio.
Sveitsi on monella tavalla EU:n vastakohta. Siinä missä EU:ssa yhä suurempi määrä valtaa keskitetään yhä pienemmälle joukolle valkoisia rikkaita miehiä, sveitsiläiset toteuttavat hajautettua demokratiaansa vuosisadasta toiseen onnistuneesti. Siinä missä EU edustaa ”eliitin”, poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, Sveitsi edustaa kansanvaltaa.

EU:n virallinen totuus on, että yhä syvempi integraatio ja Bryssel-johtoinen keskuskontrolli on fantastista. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että kun Sveitsin kansalaiset päättivät äänestää rajoittaakseen EU-kansalaisten maahanmuuttoa, monet poliitikot pitkin Eurostoliittoa ryhtyivät tuomitsemaan, miten Sveitsi sulkeutuu ja kokee taloudellis-poliittisen katastrofin.
Suomalaisista hallitsijoista esimerkiksi Eurooppa-ministeri Alexander Stubb, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie harmittelivat Sveitsin kansanäänestyksen tulosta, koska ihmiset äänestivät väärin. Stubbin mukaan Sveitsi on hyötynyt maahanmuutosta, eikä hän ymmärrä, miksi tiedot maahanmuuton hyödyistä eivät uppoa Euroopan maiden kansalaisiin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja taas toteaa, miten vapaa liikkuvuus on sveitsiläisten etu. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie puolestaan pitää äänestystulosta hyökkäyksenä ihmisoikeuksia vastaan ja varoittavana viestinä, että Sveitsi uhkaa jättäytyä pois jostain epämääräisistä ”yhteisistä tavoitteista”.
Sekä Alexander Stubb, Erkki Tuomioja että Annika Lapintie ovat kaikki täydellisen väärässä. He ovat kaikki väärässä siksi, että he kuvittelevat, että heidän käsityksensä Sveitsin kansalaisten edusta tai tavoitteista on sama kuin Sveitsin kansalaisten oma käsitys. Todellisuudessa näin ei ole. Suomalaiset poliitikot tai EU eivät voi päättää, mikä on sveitsiläisten etu.
Ei nimittäin ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voidaan sanoa, mikä on jokin yleismaailmallinen ”etu”. Se, mikä on kenenkin edun mukaista, riippuu aina arvoista. Jos arvostaa vapautta enemmän kuin turvallisuutta, silloin edun mukaista on lisätä vapautta, vaikka se vähentäisi turvallisuutta. Jos arvostaa turvallisuutta enemmän kuin vapautta, silloin edun mukaista on uhrata vapautta, jos se lisää turvallisuutta. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas miehistä.
Maahanmuutto EU-maista Sveitsiin tietysti voi olla sveitsiläisille hyödyllistä. (Paino sanalla ”voi”.) Maahanmuutto esimerkiksi polkee palkkatasoa, minkä seurauksena yritysten toiminta on edullisempaa ja tuotteiden ja palvelujen hinta laskee. Stubb ja Tuomioja saattaisivat olla oikeassa siitä, että maahanmuutto EU-maista on Sveitsin etu, mikäli maailmassa ei olisi mitään muuta totuutta kuin kapitalistinen tehokkuus ja kaikki arvostaisivat juuri sitä yli kaiken.
Näin ei tietenkään ole, vaan pelkän tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn lisäksi on olemassa lukemattoman monia muita asioita, joita ihmiset arvostavat tai ovat arvostamatta. Jos sveitsiläinen arvostaa enemmän esimerkiksi ekologisuutta ja kotimaisuutta kuin taloudellista tehokkuutta ja EU:n yhteisiä tavoitteita, on hänen etunsa mukaista rajoittaa EU-maista tulevaa maahanmuuttoa, vaikka se tarkoittaisikin korkeampaa tuotteiden hintaa.
Ero eurostokulttuurin ja sveitsiläisen suoran demokratian kulttuurin välillä on se, että Euroopassa poliitikot ovat tottuneet päättämään asioista kuuntelematta kansaa. Sveitsissä valta sen sijaan on suoraan kansalla. Vain sveitsiläiset voivat sanoa, mikä on sveitsiläisten edun mukaista. Tätä etua eivät voi tulla sanelemaan ulkomaalaiset poliitikot tai EU. Sveitsiläisten etu on tasan se, minkä sveitsiläiset sanovat olevan heidän etunsa. Myös Suomeen tarvitaan suora demokratia, jotta myös meillä toteutuisi suomalaisten etu, eikä Suomen poliitikkojen etu.
Edustuksellisessa ja suorassa demokratiassa on loppupeleissä vain yksi merkittävä ero. Tämä ero on ajankohta jolloin ihmiset äänestävät.Edustuksellisessa demokratiassa ihmiset valitset yksilöitä tekemään päätöksiä heidän puolestaan. Kansanvaalilla valitaan edustajat joilla on sekä aikaa tutustua päätettävään asiaan että kannat johon äänestäjä on yhtynyt vähintäänkin jossain määrin vaalien yhteydessä.
Herbert A. Simon esitteli rajoitetun rationaalisuuden teorian 50-luvulla. Samat lainalaisuudet pätevät yhä tänä päivänä. Ihmiset näkevät tavoitteen ja hakevat rajallisen tietomääränsä perusteella toivomaansa lopputulosta. Se, johtaako heidän äänestämänsä vaihtoehto lopputulemaan jota he kaipasivat on herran hallussa. Keskivertokansalainen ei yksinkertaisesti viitsi eikä halua perehtyä äänestettävään asiaan, Näin ollen kaikkien todennäköisyyden lakien myötä päästää yhtä tai lähes yhtä paskaan lopputulokseen molemmilla vaalitavoilla. Kuitenkin on niin että edustuksellinen demokratia pitää yllä korkeampaa parempaa potentiaalia kuin suora kansanvaali. On vain kysymys äänestäjien (jälleen kerran) huonoista päätöksistä valita taitamattomia edustajia
.Politiikka on harmaata, ei kansanäänestysten mustaa ja valkoista.
TykkääTykkää