Huumeissa on tulevaisuus

Kieltolait ovat keskimäärin yhtä fiksu idea kuin työntää peräsuoleensa porkkana ja toivoa, että se muuttuu kullaksi. Kieltolait ovat kaksiteräinen miekka, joka on survottu suoraan yhteiskunnan rintakehään ja käännetty pari kertaa. Ensinnäkin kieltolakien ylläpitäminen ja valvominen maksaa valtavasti rahaa, joka on pois kaikesta muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Toiseksi kieltolait vahingoittavat taloudellisesti hyödyllistä tuottavaa toimintaa joko nostamalla sen riskit kattoon tai jopa suoraan estämällä sen. Kieltolait ovat siis yleisesti surkea juttu.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteisiin kuuluu, että asiat ovat lähtökohtaisesti vapaita ja laillisia. Asia voi olla laiton ainoastaan, mikäli se on erikseen lailla kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi ei ole myöskään hyväksyttävää pelkästään siksi, että se voidaan säätää lailla, vaan lisäksi on otettava huomioon perusoikeudet ja -vapaudet sekä kieltolain taloudelliset seuraukset. Laki ei ole hyväksyttävä vain, koska se on laki. Kieltolaki vaatii poikkeuksetta erittäin vahvat juridiset ja taloudelliset perustelut, että voidaan edes harkita, voiko kieltolaki olla hyväksyttävä. Sanomattakin selvää, että suuri osa kieltolaeista ei täytä näitä perusoikeudellisia, oikeusvaltiollisia tai taloudellisia kriteerejä.

Kaikista tunnetuin esimerkki kieltolaista lienee nykyinen huumepolitiikka. Nykyisessä huumepolitiikassa kaikki päihteet ovat absoluuttisen kriminalisoituja ja kiellettyjä muutamia valtioiden ja ylikansallisten megakorporaatioiden jakamia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Täydellisestä kiellosta ja jopa ihmisoikeussopimusten vastaisista pakkotoimista huolimatta huumeiden kysyntä on kasvussa ja saatavuus on helppoa. Nykyinen kieltolaki ei selkeästikään siis saavuta edes sen omia tavoitteita.

Suomen nykyinen huumausainepolitiikka on niin typerää, että oksat pois, mutta onneksi meillä on Euroopan unionin sisältä paljon parempiakin, empiirisesti toimiviksi todistettuja huumausainepolitiikan malleja. Parempiakin vaihtoehtoja on. Dekriminalisoimalla huumeet ja laillistamalla kannabis Suomi säästää ja tienaa miljoonia verovaroissa, vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, luo Suomeen uutta työllisyyttä sekä teollisuutta ja yleisesti ottaen onnistuu kaikilla tavoilla paremmin kuin Suomen nykyinen huumepolitiikka, joka perustuu lähinnä pään hakkaamiseen puuhun, kunnes puu antaa periksi.

Nykyinen huumausainepolitiikka on kallista ja vahingollista

Nykyisen täyskieltoon ja rankaisemiseen perustuvan huumepolitiikan hinta valtiolle oli THL:n raportin Huumetilanne Suomessa 2011 mukaan vuonna 2009 noin 128 miljoonaa vuodessa. Lisäksi nykyisestä huumepolitiikasta syntyi kunnille maksettavaksi noin 133,5 miljoonaa euroa, josta valtion maksamaa osuutta oli 33,4 miljoonaa. Yhteensä nykyinen huumepolitiikka maksoi valtiolle ja kunnille suoraan noin 228 miljoonaa, eli ihan perkeleesti. Sillä rahalla rakentaisi runsaat 7 lastensairaalaa joka vuosi.

Huumepolitiikan suorien kustannusten lisäksi huumepolitiikasta seuraa välillisiä kustannuksia, kuten sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Näiden kustannusten hinnaksi THL:n raportissa arvioidaan 550 – 1 210 miljoonaa euroa., eli puhutaan miljardiluokasta. Kustannukset johtuvat esimerkiksi rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä huumeiden aiheuttamista haitoista, kuten sukupuolitautien tarttuminen tai yliannostukset.

Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin vuonna 2001. Dekriminalisoinnissa huumeiden käyttäjät alettiin nähdä ennemmin ihmisinä, jotka kaipaavat apua kuin rikollisina. Dekriminalisointi perustui sen myöntämiselle, että maailma ei ole huumevapaa, minkä vuoksi huumeiden aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle tulee minimoida sen sijaan, että itse asian olemassaolo yritetään kieltää. Raporttien ja tutkimuksien mukaan dekriminalisointi vähensi huumeiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Huumeriippuvaisten määrä laski 50%, huumeiden käyttäjien määrä laski ja huumeista johtuvien sukupuolitautitartuntojen ja yliannostusten määrä romahti. Dekriminalisointi siis toimi.

Koska huumausaine ei itsessään ollut enää rikos, eivät huumeiden käyttäjät enää syrjäytyneet yhteiskunnasta rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Dekriminalisointi auttoi myös siten, että päihteiden ongelmakäyttäjät uskalsivat hakea apua helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti vähensi huumeiden aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Dekriminalisointi toimi, koska se keskittyi auttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei rankaisemiseen ja oletukseen, että asia katoaa, kun sen siivoaa maton alle tai vankilaan.

Portugalin kokemukset huumeiden dekriminalisoinnista ja haittojen vähentämiseen pyrkivästä huumepolitiikasta ovat todistetusti toimineet. Mikäli Suomen poliitikot olisivat fiksuja, he ottaisivat kokemuksista vaarin ja alkaisivat toteuttaa dekriminalisointipolitiikkaa myös Suomessa. Koska empiiristen kokemuksien perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, voitaisiin sillä saada myös Suomessa aikaiseksi miljoonien säästöt.

Kannabis lisää turismia ja tuo verotuloja

Suorien säästöjen lisäksi päihteillä voidaan myös tienata. Alankomaille laillinen kannabis on rahasampo. Alankomaat saavat arviolta 400 miljoonaa euroa verovaroja kannabiksen laillisesta myynnistä. Suorien verotulojen lisäksi kannabis on Alankomaille valtava matkailuvaltti ja Alankomaissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja testaamassa paikallisia kannabiskahviloita, vierailemassa museoissa ja käyttämässä paikallisia palveluja.

Alankomaissa asuu noin 16,79 miljoonaa ihmistä. Suomessa taas noin 5,4 miljoonaa. Jos oletetaan, että Suomi saisi kokoon suhteutettuna kannabiksesta suurin piirtein saman verran verotuloja kuin Alankomaat, olisi se noin 129 miljoonaa euroa joka vuosi. Suorien verotulojen lisäksi myös Suomi saisi nauttia laillisen kannabiksen myötä suuremmasta määrästä turisteja ja heidän tuomaansa rahaa. Kysymys ei siis ole mistään pikkusummista, vaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista.

Kannabista harrastavat keskimäärin enemmän nuoret kuin vanhat, joten kannabiksen laillistaminen vähentäisi suoraan nuorison syrjäytymistä sekä nuorisotyöttömyyttä. Käytännössä kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka ennen olivat työttömiä hippejä, ovatkin yhdellä pienellä muutoksella tuottavia puutarhureita, kauppiaita ja veronmaksajia. Sen sijaan, että viihdekannabiksesta seuraisi yksinomaan haittaa julkiselle taloudelle, siitä voitaisiin saada myös hyötyä.

Kieltolaki vahingoittaa teollisuutta

Hamppu ei ole vain päihde, vaan myös erittäin monikäyttöinen ja käyttökelpoinen raaka-aine monelle eri teollisuudenalalle. Sen avulla voidaan tuottaa muun muassa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten kestäviä ja kevyitä betoneja, biopolttoainetta sekä öljyjä. Materiaalien lisäksi hampusta on mahdollista saada elintarvikkeita ja lääkeaineita. Suomella on myös pienimuotoinen kilpailuetu teollisen kannabiksen käytössä. Suomessa kehitetty Finola-lajike on lisäksi niitä harvoja kannabislajikkeita, joiden kasvattaminen saa EU:lta tukea.

Kieltolaki vahingoittaa myös yleishyödyllisen teollisuushampun viljelyä ja käyttöä, koska sama kasvi katsotaan myös huumeeksi. Keiteleläisen hampunkasvattaja Timo Haaran tapaus on hyvä esimerkki tästä. Poliisi epäili Haaraa törkeästä huumausainerikoksesta ja hävitti Haaralta kaikkiaan 1,7 hehtaaria kannabiskasveja. Koska Haaran kasvattama hamppu oli huumausaineeksi soveltumatonta kuituhamppua, syyttäjä katsoi, että Haara ei ole syyllistynyt rikokseen. Haara ei kuitenkaan saanut korvauksia poliisien tuhoamista hamppupelloista ja vuosia kestänyt juridinen prosessi esti ja hankaloitti häntä harjoittamasta elinkeinoaan.

Virkavalta siis tuhosi maanviljelijältä täysin laillisen elinkeinon, mutta maanviljelijällä ei ole lainkaan realistisia mahdollisuuksia saada korvauksia viranomaisten toiminnasta. Kannabiksen kieltolaki asettaa teollisuushampun kasvattajat vaaraan menettää toimeentulonsa, mikä tekee teollisuushampun kasvattamisesta vähemmän houkuttelevaa ja lisää kohtuuttomasti siihen liittyviä riskejä. Kannabiksen kieltolaki aiheuttaa suoraa vahinkoa Suomen teollisuudelle, maanviljelylle ja työllisyydelle.

Mikäli kannabis rohkeasti laillistettaisiin, kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä sitä, että viranomainen tulkitsee hänen lailliset kasvinsa huumeiksi ja tulee kitkemään ne ilman mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Kun tästä kohtuuttomasta uhasta ja haitasta päästään eroon, sekä teollisuushampun että lääkekannabiksen kasvattaminen muuttuu kannattavaksi ja sitä aletaan tehdä Suomessa enemmän. Teollisuuden materiaalit ja lääkkeet ovat erittäin hyviä vientituotteita, eikä niistä ole haittaa kotimaassakaan. Kannabiksen laillistaminen on jees teollisuuden, työllisyyden ja viennin kannalta.

Kannabis lailliseksi ja huumeet dekriminalisoiduksi

Nykyinen kieltopolitiikka tulee siis kalliiksi useammalla tavalla. Se vahingoittaa suoraan ihmisiä syrjäyttämällä nuoria ja estämällä huumeongelmaisten hakeutumisen hoitoon pelottelemalla rangaistuksella ja lisäkärsimyksellä. Tämän lisäksi pelkkä kieltolakien valvonta maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia joka vuosi. Kieltolakien ansiosta Suomi ei voi hyödyntää täysimääräisesti sille annettuja kansainvälisiä etuja, sen rikasta ja elinvoimaista maaperää tai kotimaista osaamista. Suomen huumepolitiikka on yksipuolisesti haitallista.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteiden mukaan todistustaakka on alunperin kieltäjällä. Oikeusvaltiossa ei saa olla uhrittomia rikoksia. Jostain syystä päihteiden ja kannabiksen kanssa todistustaakka on kääntynyt päälaelleen ja vapauden puolustajat joutuvat perustelemaan, miksi asian muka pitäisi olla laillista. Oikeasti asia on nimenomaan täysin päinvastoin ja todistustaakka on niillä, jotka tahtovat kieltää, rajoittaa ja vangita.

Kaikista typerintä kieltolaissa on, että sen oletetaan olevan perusteltu status quo ja jopa osa suomalaista kulttuuria. Todellisuudessa asia ei ole näin. Kieltolaki on suhteellisen nuori ilmiö, jota ei hyväksytty rationaalisella harkinnalla. Esimerkiksi huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi asetustasolla vasta 1966 ja lakitasolla vasta 1972. Alunperin hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rikokseksi, mutta suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan ja eduskuntaryhmät seurasivat äänestyksessä tapansa mukaan suuren valiokunnan kantaa. Käytännössä huumeiden rangaistavuudesta päätti siis arpa. Huumeiden käyttö on rikollista siis sen vuoksi, että kävi huono tuuri, ei sen takia, että asiaa olisi pohdittu kovin syvällisesti.

Kannabiksen laillistaminen ja huumeiden dekriminalisointi säästävät valtavasti ja tuovat meille verovaroja. Huumepolitiikan järkevöittäminen vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, kuolemia ja tauteja. Yksinkertaisilla muutoksilla voidaan sekä auttaa huumeongelmaisia, ehkäistä nuorten syrjäytymistä että parantaa talouttamme. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kieltolakiin tai tuhota omaa kilpailukykyämme ja teollisuuttamme entisestään. Kieltolaki on typerä ja vahingollinen ja siitä tulee hankkiutua eroon.